Auli2.jpg

Auli Laakso-Santavirta
Lastenpsykiatri
Ylilääkäri, lastenpsykiatrian vastuuyksikköjohtaja


Miten päädyit lääkäriksi?
Aloin suunnitella lääkäriksi opiskelemista jo keskikoulussa. Lähipiirissäni ei ollut lääkäreitä, joten minulla oli varmaan romantisoitu käsitys lääkärin työstä. Toisaalta olin jo silloin tajunnut, että lääketieteellisestä tiedekunnasta saa ”kunniallisen akateemisen ammatin” eikä jää työttömäksi. Minulla oli myös halu ymmärtää, mitä ihmisruumiissa oikein tapahtuu. Ihmismieltä en silloin osannut erikseen ajatella.

Mikä on koulutustaustasi?
Valkoinen ylioppilaslakki varmistui keväällä 1981. Turun yliopistosta valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1987, ja suuntauduin heti laillistumista edeltävän terveyskeskuspalvelun jälkeen töihin lastenpsykiatrialle. Lastenpsykiatrian erikoislääkärin tutkinnon suoritin 1994. Lisäksi olen sittemmin käynyt yhteensä seitsemän vuotta lapsikeskeisen perhepsykoterapian koulutuksessa. Olen siis myös psykoterapeutti. Lääkäriliitto on myöntänyt minulle erityispätevyyden lasten psykoterapiaan ja lasten psykoterapian kouluttamiseen. Viimeksi olen osallistunut terveydenhuollon johtamisopintoihin.

Miksi valitsit lastenpsykiatrian?
Alun perin olin pohtinut lastenlääkäriksi rupeamista, mutta koin alan aika tekniseksi. Psykiatrian kurssin aikana huomasin yllättäen ymmärtäväni vuorovaikutusta selvästi enemmän kuin monet kurssikaverini. Siitä lähtien aloin vakavasti harkita jotain psykiatrista alaa. Kun vielä tajusin, että psykiatrisen potilaan kohtaamisessa saa käyttää paljon sekä verbaalista että nonverbaalista kieltä, olin myyty. Kun yhtälöön lisäsi vielä lapsipotilaat, pääsi vain yhteen lopputulokseen. Jo viidentenä opiskeluvuonna ennen lastenpsykiatrian lyhyttä jaksoa, olin päätynyt nykyiselle alalleni. Ennen viimeistä opiskeluvuotta olin kesäsijaisena Pohjois-Karjalan lastenpsykiatrian yksikössä testaamassa uravalintaani. Sen jälkeen aloin tietoisesti hakeutua lastenpsykiatriksi.

Mikä on lastenpsykiatriassa mielenkiintoisinta?
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri pääsee toimimaan sekä lasten että aikuisten kanssa, koska lasta ei koskaan voi tutkia tai hoitaa ilman sitä kontekstia, jossa lapsi elää. Näen paljon erilaisia vanhempia, mutta tutustun myös opettajiin, lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja perheneuvolapsykologeihin.

Toisaalta lastenpsykiatri yhdistää vuorovaikutuksen havainnointiin ja mielen tuntemukseen tietonsa somaattisesta lääketieteestä ja erityisesti nyt nopeasti kehittyvistä neurotieteistä. Lastenpsykiatrian erikoisala on kehittynyt huimasti omankin urani aikana. Pidän myös siitä, että päivystysrasite on hyvin pieni.

Erityisesti minua kuitenkin viehättää se, että lastenpsykiatrina saan hoitokontakteissa käyttää itseäni ja persoonallisuuttani aktiivisesti ja laaja-alaisesti. Aikuinen lääkäri pääsee olemaan leikillinenkin, mutta työ ei silti ole leikkimistä.

Miksi valitsit Satakunnan sairaanhoitopiirin ja Lastenpsykiatrian yksikön?
Satakunta oli umpiporilaiselle itsestään selvä vaihtoehto – pitääkö ihmisen muuta harkitakaan? Pori on ihmisen kokoinen kaupunki ja täällä on riittävät palvelut.  Satakunnan sairaanhoitopiiri on suuri sairaanhoitopiiri ja myös lastenpsykiatrian vastuuyksikön palvelut ovat monipuolisia. Olen alun perin tullut tänne 25-vuotiaana lokakuussa 1987, ja sen jälkeen olen palvelut lastenpsykiatrian yksikössä eripituisia jaksoja eri tehtävissä. Tähän virkaan minut valittiin helmikuussa 2011.

Mistä erityisesti pidät nykyisessä työssä?
Työni on äärettömän monipuolista: minulla on paljon potilaskontakteja, mutta teen myös hallinnollista työtä ja toimin esimiehenä. Koen saavani käyttää kaikkea osaamistani hyvin laajasti ja uuttakin opin.

Millainen työyhteisösi on?
Työyhteisöni on moniammatillinen, mitä pidän yksinomaan myönteisenä asiana. Lääkäreiden lisäksi lastenpsykiatrialla tarvitaan eri tavoin koulutettuja hoitajia, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, toimintaterapeutteja ja toimistoalan ammattilaisia. Monella heistä on lisäksi erilaisia lisäkoulutuksia, muun muassa erilaisia psykoterapiakoulutuksia ja toiminnallisten terapioiden koulutuksia. Suuri osa lastenpsykiatrian työntekijöistä on ollut täällä pitkään, muutama historian aamunkajosta asti eli aloittamisvuodesta 1982 alkaen. Kokenut työyhteisö sulauttaa silti helposti itseensä nuoremmankin kollegan ja tukee tätä.

Väkeni on värikästä! Voitte ehkä kuvitella kahvihuoneen taukotunnelmaa, kun paikalla on nuoria, keski-ikäisiä ja eläkeikää hätyytteleviä ihmisiä, jotka tyypillisesti ovat kielellisesti lahjakkaita, aktiivisia ja ulospäin suuntautuneita. Jaamme aika paljon keskenämme myös omaa elämäämme ja omien perheidemme asioita, mitä pidän hyvänä, koska sekin auttaa meitä myötäelävään uteliaisuuteen potilasperheiden kanssa. Sanoisin myös, että työyhteisöni on hauska! Tervetuloa itse kokemaan se – en unelmoikaan paljastavani sisäpiirihuumoria tässä.


Takaisin Uratarinoihin

Päivitetty: 14.3.2016 12:34

Lisätietoa


Lastenpsykiatria